• Kartanokierros
• Ratsugalleria
• Kasvatus
• Toiminta
• Foorumi

UBURN ESTATE

Kartanon ja Sokan suvun historia

Auburnin kartano, alun perin Kastanjan kar­tano, on Sokkien suvun vuonna 1885 valmistunut kartano. Paljon on tietenkin remontoitu vuo­si­(satoj)en varrella, mutta alkuperäistä kunnioittaen. Tiluksilla on aina pidetty hevosia, alkuaikoina myös lampaita, ja viljely on ollut aiemmin vilkkaampaa. Sisarukset Amanda ja Isabella ovat syntyneet Kastanjan kartanoon. Tyt­tö­jen isän­puo­lei­set iso­vanhemmat omis­tivat kartanon, jonka hevostalleilla isoisä Oiva (s. 1927, k. 2006) ja isä Timo (s. 1963) pyörittivät ravihevosbisnestä. Tyt­töjen äiti Heidi Sare (s. 1969) piti kuitenkin yhdessä este­rat­sas­tuk­ses­ta innos­tu­neen isoäidin, Hertan (s. 1935, k. 2006), kanssa huolen, että nämä oppivat rat­sas­ta­maan pienestä pitäen. Iso­van­hem­mat osti­vat­kin ainoil­le lapsen­lapsil­leen aina ikään ja taito­tasoon täydel­lisesti sovel­tuvat hevoset. Aubur­nin tämän­het­kisistä rat­suista Fellu ja Eela ovat iso­van­hem­pien vii­meiset ostok­set kul­lan­nupuil­leen – näiden koh­dal­la nuor­ten nei­ti­en laji­suun­tauk­setkin olivat jo selvil­lä.

Amanda ja Isabella ovat siis saaneet jo syntymässään jokaisen hevosihmisen unelman. Nuoruus ei kuitenkaan sujunut täydellisen onnellisesti. Van­hem­mat riitelivät jatkuvasti ja äiti katosikin perheen elämästä ensimmäisen kerran tyttöjen ollessa noin 10-vuotiaita – lopullisesti, kun nämä olivat 16- ja 13-vuotiaita. Syytä isän ja äidin välirikkoon ei tytöille selitetty, eikä äiti pitänyt tyttäriinsä enää mitään yhteyttä. Isoäiti koetti kasvattaa naisista järkeviä isän ollessa poissaoleva ja kylmä. Mutta sitten isoäiti kuoli, vain pari viikkoa sen jälkeen, kun isoisä menehtyi usean arvokkaan ravihevosen kera tuhoisassa tallipalossa. Palo oli hyvin todennäköisesti tahallinen, mutta syyllisiä ei löydetty. Tyttöjen isä Timo lopetti rytäkässä hevos­hommat täysin, sillä hän oli isänsä lisäksi menettänyt parhaat juoksijansa. Kun molemmat isovanhemmat olivat nyt menehtyneet, kukaan ei ollut sovittelemassa äkkipikaisen isän ja nuorien tyttärien välejä. Isä ja lapset näkivätkin toisensa viimeisen kerran isoäidin hautajaisissa. Tytöt lähtivät ulkomaille, isä Helsinkiin. Tila oli palanut, pilalla, rikospaikka ja riitaisan perinnön kohde. Kastanjan kartano säilyi asut­tamat­tomana alku­vuo­teen 2017 asti, jolloin oikeudesta saatiin perin­tö­asioi­hin päätös. Isä peri rahaa ja osakkeita, tytöt yhdessä kartanon kaikkine maineen.

Amanda ja Isabella tiesivät heti mitä tehdä, kun tila osoitettiin heille kuuluvaksi. Perijättäret palasivat kumpikin omaa reittiään Suomeen ja ryhtyivät asuttamaan kartanoa, jota olivat useita vuosia uhkapelillä ja isältään salaa kunnostaneet. Eela ja Fellu kokivat jälleennäkemisen ja siskoksilla oli lisäksi tuotavinaan uusia ratsuja: Amandalla iso­äidil­tä aikanaan saatu Riepu sekä juuri syntynyt Leevi, Isabellalla Rilla ja Vila. Yksityistoimintakin saatiin käynnistettyä ilman sen suurempaa mainostempausta – ihan oikein siskokset ajattelivat, että sana kyllä kiirii. Tilan nimi käännettiin englanniksi Auburniksi, sillä siskoksilla oli ajatuksena jatkaa tilan todellisia perinteitä ratsu­hevosia kasvattaen. Isoäiti oli nimittäin kertonut, että ennen miesten ravi-innostusta kartano oli jalostanut ratsuhevosia. Tilalla on koko sen runsaan 200-vuotisen historian ajan asunut hevosia, joita käytettiin puhtaan jalostus­käytön lisäksi maatöitä sekä korkea­luokkaisen perheen huvitteluja varten. Isä ei myöskään hyväksynyt Kastanja-kas­va­tus­ni­men käyttöä ja toisaalta Amanda ja Isabella halusivatkin eroon ravi­hevos­mai­nees­ta ja kaikista yhteyksistä isäänsä. Kansainvälistymisen kannalta englannin­kielinen nimi tuntui sopivalta, joskin 'Auburn Estatea' enemmän tallin nimi tun­tuu kääntyvän englannin ja suomen sekoi­tuk­sek­si, 'Auburnin kartanoksi'.

Kastanjan kartanoon Saksasta tuotu hannoverilais­ori Domer II vuoden 1925 kesällä ruusutarhalla kuvattuna.

Tilan var­hai­ses­sa his­to­ri­as­sa ja rat­su­he­vos­kas­vatuk­ses­sa kään­teen­te­ke­vää oli Suo­men it­senäis­ty­mi­sen myö­tä kas­va­nut ylei­nen tar­ve ar­mei­jan rat­suik­si sovel­tu­vil­le ket­terille hevosille, joiden tavoit­teel­linen kasvatus aloitettiin 1925. Kastanja oli tuolloin heti mukana kehityksessä ja kartanolle ostettiinkin Sak­sasta komea rautias hanno­verilaisori Domer II sekä viisi tammaa. Näitä ristey­tet­tiin täysi­verisiin sekä Ruotsista ostettuihin ratsu­hevosiin. Muutama oikein suloinen puoli­verisen ja suomen­hevosen ratsuristeytyskin tilalla syntyi, mutta sitten lopulta päädyt­tiin maan yleiseen tapaan lainata jo valmiiksi hyviä puoli­veri­linjoja ulkomailta, erityisesti Sak­sasta. Hanno­verilaiset tun­tuivat sitä paitsi kestävän pohjoisia oloja erin­omaisesti. Kartanon hevosista lähes kaikki joutuivat 1930- ja 1940-lukujen tait­teessa osal­listumaan sotiin. Sodassa kaatu­neille ratsuille on pystytetty muisto­merkit vanhoine hevosen­kenkineen kartanon­takaiseen lehtoon.

Kartanon murheel­lisesta historiasta talli­paloineen päivineen voit lukea synkkään sävyyn kir­joi­te­tusta tarinasta (Pyhäinpäivän satu Kuolemasta) foo­rumil­tamme.